Kiire muutokseen on seinä, johon ei kannata törmätä

Kiire muutokseen ja halu saada tuloksia on välitön hälytysmerkki. Se on sitä sen vuoksi, että luot sillä itsellesi aikapainetta ja stressaavia vaatimuksia, milloin muutos täytyisi olla "valmis". Valmishan muutos ei ole koskaan, vaan esimerkiksi uusi opittu rutiini, kuten liikunta, täytyy sisältyä elämään lopun ajan. Uusi rutiini tulee siis osaksi elämään, eikä vain väliaikaisesti kylään. Totta kai joskus muutokseen tulee paineita myös ulkopuolelta, esimerkiksi lääkäriltä lihavuusleikkaukseen pyrkivälle. Tämä ei olekaan optimaalinen keino saada tavat syntymään.

Joka tapauksessa kiire muutokseen ja halu saada tuloksia nopeasti on seinä, johon ei halua törmätä, koska a) se osoittaa, että et ole tarpeeksi sitoutunut muutoksen vaatimaan työhön  b) et ehdi sisäistää ja oppia asioita tarpeeksi, jos höntyilet c) mahdollisuus sisäisen motivaation syntymiseen on pienempi, jos tärkein motivaattori on aika ja kiire. 

Tarkastellaanpa näitä tarkemmin:

a) Vajaa sitoutuminen

Useinhan käy niin, että kun ihmisestä tuntuu tarpeeksi pahalta, hän haluaa päästä eroon tästä pahan olon tunteesta. Mieluummin välttelemme stressiä ja pahaa oloa, kuin hankimme iloa ja hyvää oloa. Tämän johdosta sitä tulee tehtyä päätöksiä hetken mielijohteesta, kuten ostettua laihdutusohjelma verkosta siltä seisomalta, kun kehossa oleminen tuntuu tarpeeksi vaivalloiselta. Tämä ohjelman ostaminen lievittää jo itseasiassa aika paljonkin ahdistusta kehosta ja voitelee hieman itsetuntoa. Sitten ohjelman aloittaa ja siihen on hyvä draivi hetken aikaa, kunnes tulee notkahdus, eikä enää kiinnostakaan, koska laihduttaminen vaatii vaivannäköä ja se vie paljon aikaa. Lopulta epäonnistuessa mieli näkee turvalliseksi vaipumisen itsesääliin, onnettomuuteen ja avuttomuuteen. 

Tämä on tuttu kuvio monelle ja olennaista tässä on tiedostaa, että ihminen tekee järjettömiä päätöksiä perustuen stressin ja ahdistuksen välttämiseen. Se taas johtaa nopeiden ratkaisujen etsimiseen eli siihen, että halutaan päästä kiireesti eroon ongelmasta, kuten ylipainosta tai liikkumattomuudesta. Kun tämä on pohjana, on myös sitoutuminen vajaata, motivaatio ulkoista ja tulokset hanurista. 

Kun tämän tiedostaa, on jo pitkällä. Sen jälkeen voi alkaa jo rakentaa tiedostamista ja ajattelutapaa siitä, että kaikki muutokset kestävät pitkään, vaativat työtä ja sisältävät ylä- ja alamäkiä. Näiden myötä myös sitoutuminen liikunnan aloittamiseen tai laihduttamiseen on vahvempaa.

b) Kiireessä ei opi ja sisäistä

Kuten yllä hieman sivuttiin, uuden oppiminen vaatii aikaa, kärsivällisyyttä ja toistoa. Kun olemme itse luodun tai ulkoisista lähteistä määriteltyjen aikapaineiden alla, meillä ei ole mahdollisuutta keskittyä täysillä uuden oppimiseen. Kiireessä oppiminen on usein pinnallista, ja syvällinen ymmärrys jää saavuttamatta. Tämä voi johtaa siihen, että uudet tavat, taidot ja rutiinit eivät juurru osaksi arkeamme, ja ne unohtuvat yhtä nopeasti kuin on opittukin.

Ennen kaikkea tämä tarkoittaa, ettei kiireessä opi itsestään. Jonkin elämän osa-alueen muuttaminen vaatii itsetuntemuksen syventymistä, jotta pääsee yli erilaisista elämän eteen tuomista kivenlohkareista. Jos höntyilee, haluaa tietää kaiken heti ja olettaa, että kaikki tapahtuu itsestään, kaivaa itsensä suohon. Tapojen omaksuminen on yksilöllistä ja tavan omaksumisen päivien määrästä eli kuinka kauan tavan oppiminen kestää, on joitain epämääräisiä tutkimustuloksiakin, mutta omasta työkokemuksesta sanoisin, että se vie ainakin vuoden. Tapa ei ole vielä se, että ensimmäiset 30-60 päivää sujuvat hyvin ja kaikki näyttää rullaavan. Tapa on se, että sitä tulee tehtyä ilman ehtoja. Eli vaikka ei huvittaisi tai jaksaisi, niin tapa toteutuu edes jollain tasolla arjessa. Ja siihen menee aikaa. Sitä kutsutaan sisäistämiseksi. 

c) Sisäinen motivaatio vihaa kiirettä 

Koetapa pakottaa itsesi tykkäämään jostain vähän tylsästä asiasta heti. Siis nyt. Se ei yleensä onnistu. Sen sijaan pitkässä juoksussa jokin vähän tylsempikin asia, voi osoittautua motivoivaksi. Kun tähän tylsään juttuun syventyy, siihen syntyy eri kerroksia, värejä ja elementtejä, mistä lopulta huomaa, että tämähän on mielenkiintoista ja jännää. Periaatteessa tämä prosessi tapahtuu pikavauhtia aivoissa kaikkien elämässä olevien asioiden kohdalla. Aivot arvottavat jonkin asian sen oppimien ehtojen, stereotypioiden ja kokemusten kautta. 

Miten tämä sitten liittyy sisäiseen motivaatioon tai liikuntaan? Tarkoitus oli osoittaa, että motivaatio ei synny hetkessä. Kuten yllä jo on mainittu, jos muutosta yrittää pakottaa ja jouduttaa, sitoutuminen on pinnallista ja vajaata, oppiminen löyhää, mutta niin on myös motivaatio. Sisäinen motivaatio eli sisältä kumpuava into tehdä jotain, syntyy vähitellen. Erilaisten teorioiden mukaan se vaatii sitä, että olet hyvä asiassa mitä teet, saat noudattaa omaehtoisuutta asian toteuttamisessa, tunnet yhteisöllisyyttä asiaa tehdessä tai merkityksellisyyttä. Nämä ovat tärkeitä elementtejä sisäiselle motivaatiolle. Kuitenkin näiden lisäksi kerrostuma-ajattelu on sisäisen motivaation syntymisessä kiehtova ajatus.

Tästä esimerkki: Liikunnan aloittaja saattaa pitää kävelyä tylsänä. Se ei siis ole kiinnostavaa. No, kun joku ehkä hieman patistaa tai saat muuten vain lähdettyä kävelylle itselle tavanomaiseen lähiympäristöön, se voi tuntua melko syvältä, neutraalilta tai ei miltään: eli ei kovinkaan motivoivalta. Tätä jos toistaa, niin ei siihen kävelyyn kovin sisäistä motivaatiota varmasti synnykään. Isketään siis mukaan kerrokset: Päätät tehdä pienen rauhalliseen tahtiin etenevän kävelyohjelman, kun sinua on vähän patistettu. Lopulta olet hetken aikaa toteuttanut kävelylenkkejä ja kuntosi on kasvanut. Huomaat, että pystyt kävelemään kivuttomammin pidemmän matkan. Tästä saat jo pientä kipinää. Seuraavaksi kun kunto on jo hieman parempi, päätät lähteä kävelylle jumalattoman hienoihin maisemiin. Kävely sujuu kuin huomaamatta ja kävelet pidemmän matkan ikiaikoihin, ja olokin on mainio. Tämähän on kivaa! 

Näin syntyy kerrostumien kautta sisäistä motivaatiota. Kun unohtaa kiireen saada muutos aikaan, antaa mahdollisuuden myös innostuksen ja sisäisen motivaation syntymiselle. Se taas johtaa pitkäkestoisempaan muutokseen ja lopulta parempaan terveyteen.

Toivottavasti näistä ajatuksista oli apua ja ne herättelivät pohtimaan!