Miksi rapakuntoinen voi tarvita hieman patistamista eli "pyllylle potkimista"?

Liikunnan aloittaminen nollasta on tahtojen taistelua, erityisesti jos on päässyt rapakuntoon. Kaikki uudet arkeen tulevat asiat, kuten mahdollisesti liikunta, tarkoittavat muutosta elämässä. Muutos aiheuttaa väkisinkin vastarintaa omassa päässä. Vaikka tiedostaisi, että liikunnan starttaaminen on terveyden kannalta elintärkeää, tiettyihin rutiineihin ja tapoihin tottunut pääkoppa taistelee vastaan. Semmoista se tulee varmasti olemaan. Jotkut arjen taistelijat saattavat onnistua pitkäkestoisissa muutoksissa yksin, mutta näkisin, että suurin osa tarvitsee apua, tukea tai vähintään pientä tai vähän kovempaa patistamista eli pyllylle potkimista päästäkseen liikkeelle. 

Rapakunnon syyt

Rapakuntoon joutuminen ei tapahdu hetkessä. Se on usein seurausta pitkäaikaisesta fyysisen aktiivisuuden puutteesta, epäterveellisistä ruokailutottumuksista, passiivisesta elämäntyylistä ja riittämättömästä unesta. Tämä johtaa usein lihasmassan vähenemiseen, kestävyyden heikkenemiseen ja yleisen energiatason sekä vireystason laskuun. Rapakunnosta tulee keholle uusi normaali. Kun keho tottuu tähän uuteen normaaliin, liikunnan aloittaminen voi tuntua ylivoimaiselta.

Se, miksi rapakuntoon päätyy voi johtua monestakin asiasta. Negatiiviset liikuntakokemukset, pätevyyden tunteen puuttuminen, heikentynyt mielenterveys ja monet muut syyt voivat johtaa motivaation puutteeseen. Tämä luo esteen eli niin sanotun blokkikiven "Aloita liikunta"-projektille. Näin aloittaminen lykkääntyy uudelleen ja uudelleen. 

Fyysiset esteet liikuntaa tehdessä, kuten kivut, kova hengästyminen ja väsymys, ovat yleisiä rapakuntoisilla. Mikään ei vain toimi ja hiki virtaa muutaman askeleen jälkeen. Nämä esteet voivat tehdä liikunnan aloittamisesta pelottavaa ja epämiellyttävää, mikä vähentää entisestään halukkuutta sitoutua säännölliseen liikuntarutiiniin.

Psykologiset esteet, kuten heikentynyt kehonkuva, pelko arvostelusta tai epäonnistumisesta, voivat myös olla merkittäviä. Monet rapakuntoiset pelkäävät, että heitä tarkkaillaan ja arvostellaan kuntosalilla tai ryhmäliikuntatunneilla. Tämä voi johtaa siihen, että liikuntaa vältellään kokonaan tai ainakin sellaista, missä on muita ihmisiä. 

Nämä ovat muutamia esimerkkejä syistä kunnon heikkenemiselle ja toki niitä on vino pino lisää. Ne ovat kuitenkin hyvin luonnollisia ja tavallisia syitä, eikä niitä tarvitse hävetä.

Miksi sitten pieni "pyllylle potkiminen" voisi auttaa?

Kannustus ja tuki ovat avainasemassa, kun rapakuntoinen yrittää löytää tien takaisin liikunnan pariin. Tässä muutama esimerkki, miksi "pyllylle potkiminen" voi auttaa:

• Päätöksentekoprosessin helpottuminen: Tavallinen päivä sisältää valtavan määrän pieniä päätöksentekoprosesseja. Suurin osa niistä tulee tiedostamattomasti ja suurin osa tietoisesti. Tietoisia päätöksiä jaksaa tehdä vain tietyn määrän päivässä. Muutos, kuten liikunnan lisääminen omaan arkeen, vaatii tavallisesti useita pieniä päätöksiä päivässä - aikatauluttaminen, liikkeelle lähteminen, kunto-ohjelman suunnitteleminen, liikuntapaikan päättäminen, sään katsominen, kaverin kysyminen mukaan. Tämä on pidemmän päälle henkisesti kuormittavaa. Tässä kohtaa pieni pyllylle potkiminen tulee mukaan. Kun joku ottaa vastuun liikunnan lisäämisestä sinun lisäksesi, taakkasi hartioilla kevenee ja sinun ei tarvitse tehdä niin montaa päätöstä saadaksesi itsesi edes liikkeelle! 
• Positiivisten kokemusten vahvistaminen: Kannustavat sanat ja positiivinen palaute voivat tehdä ihmeitä uuden liikkujan itseluottamukselle. Pyllylle potkiminen ei tarkoita vieressä karjumista, vaan tsemppaamista ja onnistumisten löytämistä. Kun koet, että et ole tavoitteidesi kanssa yksin, uskallat yrittää enemmän ja luoda mahdollisuuksia onnistumisille. 
• Päivittäisen rutiinin kehittyminen: Pyllylle potkija pitää huolen, että uudet päivittäiset rutiinit ja tavat löytävät tien elämääsi. Siitähän muutoksissa on kyse - että uudet rutiinit syntyvät vanhojen päälle. Se on huomattavasti helpompaa, kun joku hieman muistuttaa niistä. Välillä se voi toki ärsyttää. Tämä on kuitenkin elintärkeää etenkin huonoina päivinä, kun ei kiinnostaisi yhtään, mutta pitäisi. 

Yhteenveto

Liikunnan aloittaminen rapakunnosta vaatii usein ylimääräistä tukea ja kannustusta. On tärkeää muistaa, että jokainen matka on yksilöllinen, ja pienetkin askeleet ovat edistystä kohti terveellisempää elämäntapaa. Pienellä pyllylle potkimisella – olipa se sitten ystävältä, perheenjäseneltä tai ammattilaiselta – saadaan heikompikuntoisetkin ihmiset ottamaan ensimmäiset askeleet kohti aktiivisempaa elämää.